Kännykkäetiketti

Lapsen kanssa kannattaa käydä läpi myös mahdolliset vaaratilanteet ja reagointi niihin. Pohtikaa, kenelle lapsi soittaa ensimmäisenä, jos jotakin uhkaavaa tai vaarallista tapahtuu. Lapsen puhelimeen kannattaa tallettaa myös huoltajan tai omaisen tiedot ICE-etuliitteellä (In Case of Emergency), jotta ulkopuolinen saa yhteyden lapsen kännykällä hänen huoltajaansa hätätilanteessa. Kännykällä saa yhteyden yleiseen hätänumeroon (112) vaikka sim-kortti ei olisi asetettuna kännykkään. Harjoitelkaa, miten lapsen tulee toimia ja mitä kertoa soittaessaan yleiseen hätänumeroon. Muistuttakaa lapsia, ettei turhia soittoja hätänumeroon saa soittaa.

Lapsen henkilökohtainen kännykkä voi olla väline kiusaamiseen tai sen avulla lapsi voi tulla kiusatuksi. Kiusaamisen muotoja ovat uhkailu, kiristys, nimittely, manipuloidut kuvaviestit, luvatta otetut ja lähetetyt kuvat ja pilasoitot. Lapset eivät välttämättä kerro kiusaamisesta aikuiselle. Kiusaaminen voi jatkua huomaamatta pitkään, koska se ei ole riippuvainen ajasta eikä paikasta.

Kamerapuhelin tekee kuvaamisen helpoksi ja huomaamattomaksi ja kuvia on helppo lähettää eteenpäin. Aikuisten on tärkeää puhua lasten kanssa kännykän ja kamerapuhelimen käytöstä. Toisen luvatta kuvaaminen ja kuvan lähettäminen eteenpäin on kiellettyä.

Lapsille ja nuorille on tarjolla kaikenlaisia maksullisia mobiilipalveluja. Mobiilipalveluita markkinoidaankin usein tietoisesti juuri lapsille ja nuorille. Kännykkään voi tilata soittoääniä, pelejä, kuvia ja logoja sekä osallistua äänestyksiin ja keskusteluihin. Nämä kaikki maksavat ja joskus näistä palveluista voi rapsahtaa isokin lasku. Kuluttajaviranomaiset neuvovat keskustelemaan kotona pelisäännöt selviksi; mitään ei saa tilata omaan kännykkään ilman vanhempien lupaa. Lisäksi kännykkään voi asettaa palvelunestoja ja saldorajoja.