|
|
|
|
|
|
|
Kuva
Nyky-yhteiskunnassa kuva on syrjäyttänyt sanan. Maailma on kuvallisempi kuin koskaan aikaisemmin ja ympärillämme on hyvin monenlaisia kuvia. On uutiskuvia, taidekuvia, valokuvia, mainoskuvia, pilakuvia, sarjakuvia, kuvituskuvia, opaskuvia, julisteita, nettikuvia ym. Ne tiedottavat, viihdyttävät, opastavat, ottavat kantaa, kertovat, tallentavat ja koristavat. Myös ihmiset tuottavat itse kuvia aikaisempaa enemmän. Näistä esimerkkeinä ovat perhealbumit ja kotivideot. Myös valokuvia otetaan huomattavasti enemmän, niitä kun on helppo näpsiä kamerakännykällä tai digikameralla. Omia kuvia voi julkaista helposti netissä kotisivuilla tai erilaisissa kuvagallerioissa.
 Kuva sisältää aina viestin, jota katsoja tulkitsee. Tulkintaan vaikuttavat katsojan kokemukset, tiedot, tunteet, arvot, normit ja asenteet. Kuvien katsomista ja tulkintaa säätelevät myös kulttuuriset normit, jotka ovat eri kulttuureissa erilaiset. Selviytyäksemme yhä monimutkaisemmassa kuvallisessa ympäristössämme, tarvitsemme kuvanlukutaitoa. Mediakasvatuksella pyritään vaikuttamaan kuvan tulkinnan ja kuvanlukutaidon kehittymiseen. Mediakasvatuksen avulla pyritään tekemään katselija tietoiseksi kuvan eri ulottuvuuksista ja siitä, miten kuvalla vaikutetaan.
Kuvia voi tutkia monin eri tavoin. Niitä voidaan kuvailla, analysoida, tulkita ja arvottaa. Kuviin voi etsiä vastauksia kysymällä mitä, miten, milloin ja miksi. Kuvien tutkimiseen on aikojen saatossa kehitetty erilaisia menetelmiä. Erilaiset taideteoriat (ikonologia, formalismi, semiotiikka, reseptioanalyysi ym.) tarkastelevat kuvaa kukin omasta näkökulmastaan. Selvää kuitenkin on, että kaikki kuvat sisältävät vakiintuneita kuvallisen esittämisen tapoja, jotka ovat kulttuurisidonnaisia. Nämä kuvan visuaaliset rakenteet, järjestykset ja merkitykset opitaan samaan tapaan kuin esimerkiksi kieli.
|
|