|
Pelien vetovoima
Alun perin perinteiset pelit toimivat mielekkäänä ajanvietteenä ja arkisen aherruksen vastapainona. Nykypäivän mediassa pelitarjonta on hyvin runsasta ja pelaamiseen käytetään yhä enemmän aikaa. Pelejä pelaavat myös yhä nuoremmat lapset. Pelaaminen on vaarassa viedä aikaa lapsen muulta normaalilta toiminnalta; ulkoilulta, leikeiltä, läksyiltä, harrastuksilta ja perheen kanssa oleilulta.
Pelit ovat erityisen vetovoimainen media. Vetovoimaisuutta peleissä synnyttää niiden interaktiivinen luonne ja eri aisteja yhdistävä toiminta. Pelit, joiden kulkuun lapsi itse vaikuttaa ja osallistuu, kietovat lapsen tarkkaavaisuuden tehokkaammin kuin esimerkiksi TV-ohjelmat. Pelien ja pelaamisen tukija Tarja Salokoski näkee, että pelit tuottavat lapselle voimakkaampia elämyksiä kuin perinteinen media. Hän kirjoittaa: ”Pelien tarjoamaan virtuaalitodellisuuteen sulautumista kutsutaan immersioksi. Tällä tarkoitetaan voimakasta psykologista eläytymistä ja tunnetta siitä, että pelaaja on osa pelissä tapahtuvia seikkailuja. Peli ei etene ilman lapsen aktiivista toimintaa ja peliin uppoutuessaan lapsi eläytyy voimakkaasti pelien tapahtumiin ja pelihahmoihin (Salokoski 2006, 67).” Tarja Salokoski jatkaa pelien eroista verrattuna muuhun mediaan: ”Luettuun tai kuultuun tarinaan lapsi luo itse kuvat oman kehitystasonsa mukaisesti, jolloin psyykeen omat suojamekanismit suodattavat esimerkiksi pelottavan materiaalin juuri niin pelottavaksi ja ahdistavaksi, kuin lapsi on valmis käsittelemään. Sen sijaan pelissä tapahtumien kuvaukset rävähtävät lapsen silmien eteen sellaisena kuin ne ovat siinä kuvattu. Tällöin tapahtumien ja kuvien suodattaminen ei ole yhtä helppoa tai edes mahdollista. Perinteisiin satuihin verrattuna monista pelien tarinoista puuttuu myös saduille tyypillinen paha saa palkkansa -opetuksellinen loppu. (Salokoski 2006, 67).”
Lähteet: Salokoski, Tarja 2006: Pelinappulat. Teoksessa Niinistö, Ruhala (toim.) Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Mediakasvatuskeskus Metka ry. |
