Pelaamisen vaikutukset

Pelien myönteisinä vaikutuksina nähdään kielellisen ja tiedollisen valmiuksien kehittyminen. Pelaaminen voi lisätä oppimisen motivaatiota sekä etenkin oppimispelien pelaaminen kehittää lapsen informaation prosessoinnin taitoja ja edistää oppimisstrategioita; ongelmanratkaisua, päättelyä, visuaalista hahmottamista ja avaruudellista ajattelua. Lapsi voi pelien avulla saada tietoa maailmasta, esimerkiksi historiasta ja vieraista kulttuureista. Kielitaito harjaantuu, jos pelataan esimerkiksi englanninkielisiä pelejä. Lapset oppivat käyttämään luontevasti teknisiä laitteita pelaamisen varjolla. Pelaaminen tukee myös lapsen sosiaalista kehitystä. Pelaaminen on usein sosiaalinen ja vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa lapset kommunikoivat vilkkaasti keskenään. Pelit tarjoavat lapsille tunnekokemuksia, elämyksiä, roolimalleja, samaistumiskohteita sekä persoonallisuuden ja identiteetin rakennusaineita.

Pelit voivat sisältää haitallisia aineksia lapsen kehitykselle. Pelien hahmot ja tarinat voivat herättää lapsessa pelkoja ja painajaisia. Tarja Salokoski kirjoittaa: ”Pelien vuorovaikutteiset hahmot voimakkaine ääniefekteineen saattavat tuntua lapsesta hyvinkin todentuntuisilta, mikä saattaa vauhdittaa pelkojen kehittymistä”…”Eniten pelkoja herättävät aikuisille tarkoitetut, lapsille sopimattomat pelisisällöt. Myös lastenpeleissä saattaa olla lasta pelottavia kohtauksia tai epämiellyttäviä hahmoja. Jotta aikuinen kykenisi päättelemään pelkojen sisältöjä ja alkuperää, tulisi hänen olla koko ajan tietoinen niistä peleistä, joita lapsi kulloinkin pelaa.” (Salokoski 2006, 73)

Pelien sisältämälle väkivallalle altistuminen saattaa lisätä lapsen aggressiivisuutta, väkivaltaa hyväksyviä asenteita, turtumista sekä empatiakyvyn hiipumista. Salokoski kirjoittaa: ”Iän karttuessa ja kouluikään tultaessa pelaamisen keskeisenä riskinä on myös tunne-elämän turtuminen, kun lapset tottuvat pelien synnyttämiin elämyksiin ja jatkuviin tunnehuippuihin. Turtumisen seurauksena tunnereaktiot laimenevat ja myötätunto ja empatiakyky hiipuvat. (Salokoski 2006, 74).” Lasta tulisi suojella myös pelien muilta haitallisilta sisällöiltä. Pelit tuovat väkivallan, vääränlaiset roolimallit ja seksiin liittyvät asiat liian varhain lapsen tietoisuuteen.

Vetovoimaisuutensa takia pelit saattavat tulla liian hallitseviksi lapsen elämässä. Ne vievät aikaa muulta toiminnalta, leikiltä, ulkoilulta ja sosiaaliselta elämältä. Peliriippuvuudesta voidaan puhua silloin, jos lapsi ei ehdi kunnolla syödä tai nukkua eikä itsekontrolli riitä pelaamisen lopettamiseen. Myös vanhemman puuttuminen pelaamiseen voi aiheuttaa voimakkaan kiukuttelukohtauksen. Salokoski (2006, 76) kirjoittaa: ”Jos pelaamattomuus synnyttää levottomuutta ja kyvyttömyyttä muihin leikkeihin, ja jos pelaaminen syrjäyttää leikkitoverit, voidaan puhua myös peliriippuvuudesta.” Lapsen peliriippuvuuteen on puututtava ajoissa ja pelaamista vältettävä niin kauan, että itsekontrolli taas toimii. On keksittävä muuta mielekästä toimintaa ja sisältöä lapsen arkeen.

Pelaaminen voi olla parhaimmillaan mukavaa ja hyödyllistäkin ajanvietettä lapselle. Lapsesta on mukavaa pelata yhdessä kaverien ja omien vanhempienkin kanssa. Aikuisen tulee kuitenkin asettaa rajat pelaamiselle. Aikuisen kannattaa tutustua pelien sisältöihin ja ikärajoihin sekä asettaa pelaamiselle säännöt. Sopikaa yhdessä pelipäivät. Tietokone kannattaa sijoittaa kodin yhteisiin tiloihin, jotta pelaamisen valvonta on helpompaa.

Lähteet: Salokoski, Tarja 2006: Pelinappulat. Teoksessa Niinistö, Ruhala (toim.) Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Wikipedia